Kevät.

Pihalla on valkoista lunta.

Pieni pakkanen.

Eilen paistoi aurinko.

On edelleen talvi.

Kaikki merkit viittaa siihen.

Luistimet on Ikean sinisessä isossa kassissa ihan tuossa.

On talvi.

Päiväkotiin on saanut viedä sukset.

Koulusta ja päiväkodista on saanut tuoda 

talviurheiluvälineet jo kertaalleen poiskin.

On vieläkin talvi.

Vaikka välillä ollaan jo vähän plussan puolella.

Miksi sitten mieli on jo keväässä?

Tekee mieli uudistua.

Uudistaa taas koti.

Tuoda sisään raikkautta.

Puhtautta.

Ottaa ripaus tuota valkoista ja tuoda se tänne sisälle.

Kirkkautta.

Valoa.

Hankkia paljon leikkokukkia.

Istuttaa monivuotisia kukkia.

Mutta kun vieläkin on talvi.

Sen verran voin tehdä ja teenkin.

Keräilen talviset astiat säilöön.

Tällä kertaa vuorossa on Iittalan HotCool lasit.

Vaikkakin mieheni oli vähän sitä vastaan.

Kysyin kuitenkin, että mihin hän näitä nyt tarvitsee?

Onhan ne kauniita.

Hauraita.

Niin hauraita, että tytär sai yhden sellaisen jo rikki.

Se suretti silloin ja piti purra hammasta.

Sellaista elämä on.

Välillä pitää surra ja purra hammasta.

Nyt ne kuitenkin taas lähtevät.

Nukkumaan.

Odottamaan.

Pois kevään tieltä.

Koska se tulee rymisten.

Sitten kun se vaan haluaa tulla.

Kevät.