maanantai 29. helmikuuta 2016

Karkauspäivä 2016.

"Olipa kerran pieni tyttö, jonka nimi oli Alli. Hän oli muuten kiltti tyttö, mutta hän oli aikamoinen hutilus. Kaikki hänen tavaransa olivat aina hujan hajan, niin että äiti sai alinomaa muistuttaa:
- Alli kulta, järjestä tavarasi. Huoneesi on taas aivan ylösalaisin!"

"Eräänä yönä oli satanut rankasti. Kun Alli aamulla meni ulos, oli kaikkialla suuria vesilätäköitä. Alli pysähtyi erään suuren lätäkön luokse ja jäi katselemaan siitä kuvastuvaa maailmaa. Pilvet kulkivat siellä pohjattomassa syvyydessä, koivut huojuttivat oksiaan, mutta ne olivat kaikki hullunkurisesti ylösalaisin. Lintukin siellä lensi - ja kas kummaa, siellä oli pieni tyttökin, ihan Allin näköinen ja kokoinen."

"Sen enempää ajattelematta Alli astui lätäkköön, ja seuraavassa hetkessä hän oli mitä ihmeellisimmässä seudussa."

"- Missä ihmeessä minä olen? kysyi Alli tytöltä. 
- Ylösalaisin-maassa tietenkin, vastasi tämä.
Nyt Alli ryhtyi tarkastelemaan tyttöä. Hämmästyneenä hän huomasi, että tyttö oli varsin merkillisesti pukeutunut. Hame oli nurinpäin, esiliina napitettu edestä, kengät väärissä jaloissa, tukka pörröinen ja kasvot likaiset.
- Mikä sinun nimesi on? kysyi Alli.
- Illa. Entä sinun?
- Alli. Eikö se ole hassua, sehän on juuri kuin sinun nimesi toisinpäin?
- Mitäs hassua siinä on, vastasi tyttö."

Ja niin Alli lähtee Illan mukaan kesällä kouluun. Siellä opettaja on mielissään kun tunneilta myöhästytään ja kun todistuksessa on pelkkiä nelosia. Allin palmikoitu tukka ja siistit vaatteet herättävät hämmästystä ja lopulta kengät vaihdettiin vääriin jalkoihin. Hänen kasvot tuhrittiin kuravedellä. Tukka sotkettiin ja esiliina napitettiin väärin. Opettaja viittasi ja oppilaan antaessa luvan, opettaja sai esittää kysymyksen. Oikea vastaus sai aikaan toruja. Tunnit kestivät välitunnin verran ja välitunnit tunnin verran. Pojat leikkivät ulkona kotia ja tytöt pelasivat palloa. Kirjoitustunnilla kauniista käsialasta ja oikeinkirjoituksesta paheksuttiin Allia. Voimistelussa hyvä ryhti oli painaa hartiat oikein kumaraan. Taivutus vasempaan tarkoitti oikeaa ja taivutus vasempaan tarkoitti oikeaa. Tähän tapaan meni Allin ja Illan koulupäivä. 

Illan kotona kukkapenkit olivat täynnä rikkaruohoja. Koirankopissa asui kissa. Kengät säilytettiin hattuhyllyllä ja hatut lattialla. Penkit oli keskellä lattiaa ja pöydät seinien vieressä. Illan äiti istui pöydällä ja piti jalkoja lattialla. Isä sirotteli rikkalapiosta roskia lattialle. Ylösalaisin-maassa isät hoitivat kotia ja äidit tekivät maatyöt. Pojat niiasivat ja tytöt kumarsivat. Allin pää oli jo nyt pyörällä ja ruokailu oli vasta alkamassa.

Ruokailun jälkeen Alli tahtoi kotiin. Hän ehti juuri ja juuri lätäkön luokse ennen kuin se oli kokonaan kuivunut. Alli mahtui siitä läpi - ja loiskis - äkkiä hän oli jälleen tutussa rakkaassa kotikylässään. Ja miten hauskan näköistä kotona olikaan. Pilvet olivat taas korkealla taivaalla, siellä mihin puiden latvatkin kohosivat. Kukat kukkivat äidin kukkamaassa ja äiti se näytti niin somalta sileine hiuksineen puhtaassa esiliinassa.

"- Missä ihmeessä sinä olet ollut, Alli? äiti ihmetteli. Olen huudellut sinua monta kertaa. Tänäänhän on lauantai, ja meidän pitäisi saada kaikki siistiksi sunnuntaiksi.

Sanaa sanomattakaan Alli juoksi huoneeseensa ja katseli sitä hetken aikaa. Ei se ollut ihan niin sotkuinen kuin Illan huone, mutta ei paljon puuttunutkaan. Voi, miten Allia hävetti. Päättäväisesti hän kantoi matot pihalle ja puisteli ne, lakaisi ja pesi lattian, järjesti kaapit ja laatikot ja toi tuoreita kukkia maljakkoon.

Ja sen jälkeen ei Allin huone enää koskaan ollut ~ylösalaisin~."

Kursivoidut otteet ovat sadusta Alli Ylösalaisin-maassa, kirjasta Pilvipaimen, kirjoittanut Marjatta Kurenniemi. 

Tuo satu on yksi nuoremman tyttären lemppareista. Se tuli minulle tänään mieleen, kun pohdin tätä päivää. Karkauspäivää. Silloinhan naiset saavat - kerran neljässä vuodessa - kosia miestään ja asiat saavat muutenkin olla nurinkurin. Ehkä ne asiat ovat myös ylösalaisin ja ehkä se on ihan okei. Tänään ja ihan jokaisena muunakin päivänä, jolloin on tärkeämpää olla rakkaiden kanssa läsnä, eikä huolehtia siitä, onko sohvatyynyt sohvalla vai lattialla.

Mukavaa karkauspäivää 2016! Toivottavasti joku lukijoista rohkenee kosia rakastaan tänään <3


Ei kommentteja: