Mariskooli - historia ja nykypäivä

Oman elämän ja/tai tavaroiden inventaario jatkuu. On ollut jotenkin hurjan terapeuttista käydä läpi omia tavaroita ja järjestää ne kunnolla. Arkistoida, lajitella, kierrättää ja myydä. Ihastua uudelleen ja huomata, kuinka oma maku on vuosien varrella löytänyt paikkansa ja vahvistunut. Tänään oli vuorossa Mariskoolit, jotka tuolta kellarikomerosta sisään kannoimme. Minulla on yhdeksän isoa maljaa ja kaksi pienempää. Luulin niitä olevan enemmän, koska ne oli pakattu isoon yli 30l laatikkoon. Siellähän oli tyhjää tilaa vallan paljon ja saan sen(kin) laatikon parempaan käyttöön, kun säilön nämä ihanuudet uudelleen hieman paremmin.

MIKÄ ON MARISKOOLI?

Minä en tiedä! Oikeinko olen keräilijä, kun en edes tiedä mitä nämä toisten inhoamat ja toisten rakastamat mariskoolit ovat. Aloin tätä selvittämään ja voi pojat tästä suositusta maljasta - sen alkuperästä, suunnittelijasta, löytäjästä - on paljon tarinoita. Näitä asioita kuitenkin löysin:

MALJAN HISTORIAA:

-Malja on vanha saksalainen prässilasimalli, jota on valmistettu jo 1800-luvulta asti. Siitä se on kulkeutunut maasta toiseen, aina tänne Suomeen saakka.

-Suomessa maljaa on valmistanut Riihimäen lasi (ensimmäisten hintatietojen mukaan vuodesta 1892) aina 1950-luvulle saakka.

- Marimekon perustaja Armi Ratia (1912-1979) sai maljan käsiinsä vuonna 1959. Armi Ratia neuvotteli Riihimäen lasin kanssa ensin uudelleen valmistuksen aloittamisesta, mutta kun se ei tuottanut tulosta, Armi Ratia osti Riihimäen lasilta maljan puristemuotin ja vei se ystävänsä Kaj Frankin johtamalle Nuutajärven lasitehtaalle. Siellä maljoja on prässätty Armi Ratian toiveesta milloin minkäkin värisenä.

- Mariskoolit tulivat suosituksi, kun Armi Ratia käytti mariskooleja kuuluisissa puutarhajuhlissaan Bökarsissa. Sen jälkeen niistä tuli suosittuja lahjoja sekä keräilijöiden aarteita.

- Nuutajärven lasi valmisti maljoja Marimekolle, kunnes Marimekon johtokunta karsi vuonna 1969 isolla kädellä yhtiön tuotevalikoimaa: pikkutavaroista hävisi yli 90% ja siinä mukana Mariskooli.

- Mariskooli ei hävinnyt kauaksi aikaa vaan se tuli vuoden päästä uudelleen, kun Armi Ratian poika Ristomatti Ratia perusti Décembren (Joulukuun liikkeen) vuonna 1970. Décembren ensimmäinen uusvanha tuote oli Mariskooli.

- Uudessa Marimekko - Suuria kuvioita -kirjassa Mariskoolien tekijäksi julistautui kuitenkin Marimekon pitkäaikainen suunnittelija Vuokko Nurmesniemi. Kirjan mukaan Nurmesniemi oli aikoinaan töissä Nuutajärven lasitehtaalla ja löysi vintiltä maljoja, joiden historia juontaa juurensa italialaiseen muotokieleen. Nurmesniemi päätti ostaa niistä 12 ja kerran illalliskutsuilla hän tarjoili niistä Armi Ratialle (ja hänen silloiselle miehelleen Viljo Ratialle) jälkiruuan. Armi Ratia ihastui tuolloin maljan muotoon ja samanlainen malli haluttiin Marimekolle.

- Samassa kirjassa kerrotaan myös teoriat siitä, kuinka Armi Ratia olisi itse löytänyt maljan Nuutajärveltä tai kuinka Ristomatti Ratia olisi keksinyt Mariskoolin. 

(Koivuranta, Pehkonen, Sorjanen, Vainio, Karlsson & Ponto : Marimekko - Suuria kuvioita (Info Kustannus) ilmestyi 8.9.2015)

Tässä vaiheessa itselleni heräsi kysymys siitä, miksi Mariskoolin pohjassa on kohokirjaimin MARIMEKKO sekä maljan jalassa on IITTALAn logo? Asiaan oli hyvin yksinkertainen selitys: Mariskooli on Marimekon suunnittelema/löytämä/keksimä ja Iittala Group Oy Ab on sen valmistaja tänä päivänä.

PÄÄTELMÄ:

Mene ja tiedä tässä sitten päättelemään, kuka tämän maljan on aikoinaan keksinyt, luonut, suunnitellut tai löytänyt. Voin vain itse päätellä sen, että tämän inhotun ja rakastetun maljan takana on paljon värikästä historiaa takana. Sen tässä voi kuitenkin todeta, että maljalla ei ole suunnittelijaa, vaan se on matkannut Euroopasta tänne Suomeen ja siitä sitä on alettu jalostaa. Siksi halvempia kopioita on liikkeellä niin paljon. Mariskoolia ei ole tuotesuojattu koska sekin on tavallaan kopio jostain, minkä alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa. Mariskooli nimi on kuitenkin tuotenimi eli sen nimisiä kopioita ei saa myydä.

MTÄ MUUTA?

- Mariskoolit valmistetaan läpivärjätystä lasimassasta, jonka ansiosta niiden hehku säilyy vuosikausia.

- Mariskoolit pestään käsin.

- Mariskooleja on kahta eri kokoa; pienemmän korkeus 120mm ja isomman 155mm. Pienempää on valmistettu vuodesta 2008 lähtien. Tämän vuoksi aidon pienen mariskoolin tunnistaa mm. MARIMEKKO pohjatekstistä.

- Englanniksi Mariskooli on Mari bowl. Ruotsiksi Marimekko Skål.

- Keskustelupalstoja lukiessani Mariskooleja moitittiin niiden rumuuden, korkean hinnan tai epäkäytännöllisyyden takia. Siellä pohdittiin myös, että miksi ostaa kallis aito malja kun voi ostaa halvan kopion, joka näyttää samalta ja ajaa saman asian. Tai miten tunnistaa aidon, jos pohjassa ei lue kohokirjaimin MARIMEKKO eikä siinä näy tarraa missään.

- Mariskooleista on tehty kattava listaus niiden väreistä ja tuotantovuosista (listan löydät täältä, klik!). Tämä lista auttaa aidon Mariskoolin tunnistamisessa (väreistä), jos pohjaleimaa ja/tai tarraa ei ole.

- Mariskoolin pohjassa on ollut käytössä paperisia ja silkille painettuja marimekko-tekstillä olevia tarroja. Silkkitarra oli käytössä vuosina 1980-2004.

- Valmistusmuotista tuleva teksti MARIMEKKO maljan pohjassa tuli käyttöön vuonna 2004.

- Muottinumerot ovat olleet Iittalassa valmistetuissa Mariskooleissa aina 2004 lähtien, Nuutajärvellä valmistetuissa 2008 lähtien.

Kuvassa näkyy MARIMEKKO, muottinumero suoraan sen 
alapuolella heti IITTALA-tarran vasemmalla puolella.

MIHIN MARISKOOLEJA VOI KÄYTTÄÄ?

- Mariskoolit sopivat sekä kattaukseen että ruokapöytään. Listasin muutaman esimerkin, mutta lista on yhtä pitkä kuin sinun mielikuvituksesi:

* mantelit, rusinat, pähkinät

* karamellit, konvehdit, vihreät kuulat

* sokeri, sormisuola

* keksit, piparkakut

* dippikastikkeet, kinuskikastikkeet tms.

* tapakset

* viinirypäleet, mandariinit yms. hedelmät

*jälkiruokakulhoina

- Niissä voi polttaa tuikkuja (omalla vastuullaan toki). Jossain suositeltiin tuikun alle ihan tavallista suolaa tai kahvinporoja estämään mariskoolin kuumentuminen. Henkilökohtaisesti olen polttanut mariskooleissani tuikkuja ilman mitään ongelmia. Toki se voisi olla näyttävämpi suolan kanssa, kun tuikun valo nousee hieman korkeammalle.

- Mariskooli sopii viherkasvien suojaruukuksi tai kuivakukille. Erinomainen myös portpourrin säilytykseen.

- Viinipullon korkeille

- Muistilapuille

- Tulitikuille, klemmareille, avaimille

- Koruille, pinneille, ponkkareille

- Ikkunalaudalle, ikkunan väliin, pinottuna päällekäin kuten joissain Iittalan myymälöissä.

Jossain palstoilla annettiin myös neuvo olla heittämättä kohdallesi lahjaksi saatua Mariskoolia pilkkahinnalla kirpparille, koska sen voi aina antaa eteenpäin lahjaksi. Näin oli mieheni tehnyt vuosia sitten useille Mariskooleille entisessä elämässään, mitä minä kovasti kauhistelin! :)

MINUN MARISKOOLINI:

Mariskooli, kirkas 155mm,
tuotannossa 1965-

Mariskooli, koboltin sininen 155mm,
1965, 1988-2006, 2010-2011

Mariskooli 155mm, musta, 1985

Mariskooli, alfan vihreä 155mm,
1988-1995

Mariskooli, taivaansininen 155mm,
1988-1995

Mariskooli, keltainen 155mm,
1988-2012

Mariskooli, punainen 155mm,
1988-2014

Mariskooli 155mm, merensininen,
2002-2008

Mariskooli, siniturkoosi 120mm,
2008-2012

Mariskooli, vaalea pinkki x2
120mm ja 155mm, 2013-

Tämän postauksen tekemiseen meni yli neljä tuntia. Ajattelin nopeasti ottaa itseäni ja teitä varten kuvat Mariskooleistani ja fiilistellä näitä. Fiiliksiä tämä tutkimusmatka nostattikin: minä rakastuin. Mariskoolien historiaa en varmasti tämän enempää voi saada tietooni. Ainakaan sen tarkkaa alkuperää. Armi Ratiasta on jo aika jättänyt ja ihmisten mielet kun on sellaisia, että ne muokkaavat muistoja usein itselleen edulliseksi. Kysyttäessä jokainen voisi ottaa kunnian näistä maljoista itselleen. Se minkä tästä matkasta opin, oli tämä: Mariskoolit eivät ole suomalaista designia, mutta suurin osa suomalaista varmasti vastaisi niiden olevan. Se on tullut Euroopasta ja Marimekko on tehnyt siitä suomalaisuuden ikonin. Tämä oli itselleni hassu oivallus, kun sitä oikein mietti. Mariskoolit on kuitenkin matkanneet koteihimme. En varmasti tunne ketään, joka ei olisi näihin maljoihin jossain vaiheessa elämäänsä törmännyt ja sitä kautta mielipiteensä muodostanut. 

Haluan uskoa että oli Mariskoolien matka millainen tahansa suomalaisten koteihin, oli se varmasti hyvin värikäs ja täynnä tunnetta. Jo pelkästään sen vuoksi, että tutustuin tällä matkalla siivuun siitä, millaiseksi Armi Ratiaa on kuvattu. Jos lukemani pitää edes osittain paikkaansa, niin hän jos joku on ollut värikäs persoona! Oma ajatukseni tässä varmistui ja vahvistui: minä en halua ostaa halpaa kopiota. Itselleni maljan aitoudella on väliä. Haluan tukea suomalaista ja vaikka Mariskoolin suunnittelija ei ole suomalainen, on Marimekko kuitenkin tehnyt siitä suomalaisen. Plus tietysti se, että Mariskoolit valmistetaan Iittalan lasitehtaalla. Tuetaan siis suomalaista! :)