Tänään oli minun ensimmäinen äitienpäivä. Monella on tästä mielipide, onko äitipuoli äiti lapsille, miten isän uutta vaimoa pitää kutsua ja vähentääkö se bioäidin arvoa. Ei vähennä, sanon minä. Äiti on aina äiti, vaikka missä tervassa ja höyhenissä hänet paistaisi! Minä olen kuitenkin tyttöjen elämässä mieheni kautta ja näin ollen tasavertainen aikuinen meidän perheessä. Maksan laskuja, ostan ruokaa ja vaatteita, huolehdin tyttöjen hyvinvoinnista ja peittelen heitä iltaisin. Olen aamusta iltaan läsnä silloin kun he ovat meidän luona joka toinen viikko. Olen siis äitipuoli ja meidän perheessä minua kutsutaan äidiksi.
Tämä oli siis ensimmäinen laatuaan, kun minua juhlittiin. Tämä päivä on herättänyt monia tunteita, olenko äitienpäivän arvoinen ja miltä tämä tytöistä tuntuu. Olemme kuitenkin paljon puhuneet tästä aiheesta tyttöjen sekä mieheni kanssa ja mieleni on nyt saanut rauhan sen suhteen. Tuntui silti kummalliselta ja samalla ihanalta, kun aamulla heräsin siihen, että oven takaa kuuluu kuiskintaa. Sisään hiipi kaksi pientä ihmettä ja mies.
Sain paketteja, joista paljastui päiväkotilaisen savesta muovailema ja väritetty sydän sekä koululaisen tekemä kortti. Lisäksi mieheni oli ostanut minulle kolme muumimukia: uudet Pikku Myyn, Muumimamman sekä Nuuskamuikkusen. Mieheni pääsi yllättämään! Hän ei ole omasta mielestään kovinkaan hyvä ostamaan lahjoja, joten muumit ovat aina nappisuoritus. Hän pääsi kuitenkin yllättämään tänään siten, että olin lähes täysin varma siitä, että hän ostaa minulle muumikulhoja, mutta mukejahan sieltä tuli. Puhuimme jo aiemmin siitä, että onko sopivaa miesten ostaa vaimoilleen äitienpäivänä lahja. Eihän vaimo ole miehensä äiti. Entä onko sitten sopivaa ostaa vaimolleen äitienpäivänä lahja, kun tämä ei ole lasten bioäiti. Me puhuimme ja päätimme näin: koska minä olen mieheni rinnalla täysipäiväisesti läsnä tyttöjen elämässä ja erityisesti silloin, kun he ovat täällä meillä, niin on meistä sopivaa, että tämä päivä on myös minulle lahjoineen päivineen. Eikä lahjoja voi ikinä saada liikaa! Varsinkaan näin aikuisena, kun kaiken pystyy ostamaan itse.
Eikä tämä tähän loppunut! Lounaan jälkeen tarjolla oli tätä:
Marjainen juustokakku kinuskikastikkeella.
Mieheni leipoi tämän eilen tyttöjen kanssa ihan itse, kovin oli kyllä vaikea olla sekaantumatta, mutta onnistuin olemaan etäällä. Kakku ei ollut yhtään makeaa, joten tuo kinuski oli hyvä lisä kakun kaveriksi. Olin oikein ylpeä miehestäni, koska hän oli tehnyt lähes täydellisen kakun. Pohja oli joka puolelta tasainen keksipohja, kakku oli tasainen ja se oli tasaisesti paistunut. Ainut miinus ehkä omaan makuun oli se, että kakku olisi voinut olla makeampi. Tähän kakkuun voi käyttää mitä tahansa marjoja, meiltä löytyi pakkasesta vattuja ja kaupasta karpaloita.
Ohjeen kakkuun löydät täältä.
Kinuskin mieheni teki kondensoidusta maidosta sitä keittämällä pari tuntia.
Kiitos mieheni tästä ihanasta päivästä, joka jatkui aurinkoisena kotipäivänä, olet rakkain! Kiitos tästä mahdollisuudesta olla vaimo sinulle ja sitä kautta äitipuoli tytöille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti