Kurkistus makuuhuoneeseen.

Meille kävi sängyn kanssa kuin viime viikolla sohvan kanssa, että kun se sopiva tuli eteen, niin se sitten ostettiin. Oltiin taas toki vähän puhuttu uudesta sängystä ja sillä kertaa lähdettiin edullisen tarjouksen perusteella Suomi soffaan. Sitä edullista emme kuitenkaan ostaneet vaan mukaan lähti vähän parempi yksilö. Sänky on siis ostettu Suomi soffasta viime keväänä eli alle vuoden on tämä ihanuus ollut meidän käytössä. Sänky on siis korkea jenkkisänky, koko 140x200 ja korkeutta tällä on yli metrin (70cm). Sänkyyn ei ihan pienin lapsi ihan heti kiipeäkään... Me kokeilimme mun 120cm sänkyä sekä T:n 160cm sänkyä, mutta totesimme välimallin meille parhaaksi. T oli myös tottunut nukkumaan yhteisellä isolla peitolla, mutta eihän sitä sopinut meille muutossa mukaan ottaa, koska minulla on kaikkia ihania lakanoita ainakin tusina, enkä ollut niistä valmis luopumaan... Onneksi en luopunutkaan, koska nämä Marimekon pehmeät puuvillaiset valko-hopeat lakanat ovat meillä niin ahkerassa käytössä, että ne ihan varmasti jossain vaiheessa vaan kuluu puhki.

Päiväpeitto oli minun haaveeni, jonka äidiltäni sain. Kävimme äitini kanssa pari vuotta ennen kuin aloimme T:n kanssa edes seurustelemaan Jalasjärvellä Lennolin tehtaanmyymälässä. Siellä iskin silmäni 120cm leveään päiväpeittoon. Päiväpeitto on nimeltään Ritarinkukka, se on silkkiä ja sen on suunnitellut Jukka Rintala. Sen ovh oli päätä huimaava, vaikkakin se oli silloin puoleen hintaan. Jäin miettimään ja arpomaan ja lopulta jätin sen myymälään. Peitto jäi kuitenkin vaivaamaan minua suuresti ja heti seuraavana päivänä (joka oli sunnuntai, jolloin myymälä oli kiinni ja minä palasin takaisin kotiin) puhuin tuosta äidille, että se jäi vaivaamaan ja se olisi kyllä pitänyt ostaa. Useat puhelut vaihdettiin pohjanmaalle ja monet ajatukset loin tuota mahtavan ylellistä päiväpeitettä kohti kotona ja lopulta äitini päätti käydä uudestaan Lennolin tehtaanmyymälässä hakemassa sen minulle. Hyvä, että silloin asiaa pohdin enkä ostanut sitä heti ja että se jäi vaivaamaan, koska sitten kun äitini meni uudestaan, sitäpä ei enää ollutkaan! 120cm päiväpeite oli myyty ja jäljellä oli 160cm samaa kuosia oleva päiväpeite (vieläpä samalla hinnalla, kuin mitä 120cm oli ollut). Äiti tarjosi minulle toista saman tyylistä, mutta lopulta päädyimme ostamaan minulla tuon Ritarinkukan, vaikkakin silloiseen tarpeeseen aivan liian ison. Arvatkaas onko tuo 160cm ihanuus nyt liian iso?

Ei ollenkaan! Tuo ihana silkkinen unelma on löytänyt parikseen maailman parhaan sängyn. Sain vielä loppukuusta veljeltäni ja kälyltä samaa sarjaa olevan tyynyn. Minä rakastan tuota silkkistä pintaa ja sitä pientä kahinaa, mikä tulee kun peitteen päälle käy makaamaan, mutta T ei pidä siitä. Hän pitää paljon enemmän lakanoiden pehmeydestä ja usein kun pötköttelemme sängyllä meillä onkin hiukan eri käsitys siitä, minkä peiton alla tässä kukakin pötköttelee... :)

Meillä on myös Jyväskylän Asuntomessuilta (2014) ostetut Luhta Home Orsi-korit yöpöytinä. Näin eräässä näyttelykohteessa nuo korit ja nekin jäivät mieleen niin, että lopulta viimeisenä kävimme uudelleen tuossa talossa hieman vielä mallailemassa sekä valokuvaamassa koreja, tarkoituksena ostaa samanlaiset. En kuitenkaan ostanut samanlaisia vaan täysin ne samat korit, joita asuntomessuilla katsoimme. Askossa myytiin alennuksella asuntomessuilla käytettyjä kalusteita ja minä satuin olemaan paikalla ja sain nuo korit kaksi yhden hinnalla, koska niiden pinnat olivat vähän kuluneet messuilla. Halusin jotkut vähän persoonallisemmat yöpöydät ja nuo ovat palvelleet vallan mainiosti!

Kuva minun yöpöydästäni, missä on arkeni ehdoton pelastus: Fatboyn laturi. Siihen kun vaan laitat puhelimen yöksi päälle makaamaan, niin johan on akku täynnä aamulla. Lisäksi virkkasin meille molemmille omat pöytäliinat yöpöydille, minulle vähän röyhelöisemmän ja T:lla suoran pyöreän :)

Mitäs pidätte?