Äsken kun kävelimme töistä kotiin parin korttelin verran, kävelimme kaupungin kirkon pihalta. En voisi juurikaan enempää nauttia tästä ajasta:
maa on valkoisenaan hattaran tuntuista lunta, joka narskuu jalkojen alla.
Sitä sataa hiljalleen alas ja kirpeä pakkanen pakottaa kasvojen eteen huivin lämmittämään.
On niin hiljaista ja pimeääkin, että kaikki kauniit valot loistavat hiljalleen,
tuoden lämpöä tähän kaikkeen kylmyyteen.
Oi hanget korkeat nietokset,
on tämä suomen talvi vaan parhaimmillaan ja aivan ihanaa!
Nauttikaa kuvista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti