Lähdimme lauantaina päivällä ajamaan kohti Espoota. Matka sujui kivuttomasti, vaikka takapenkillä olikin tyttöjen välissä iso pahvilaatikko, joka tietenkin vähän kiinnosti ja tylsistytti neitejä, kun eivät voineet leikkiä yhdessä. Espoossa (sanon tätä kaikkea Espooksi, kun en pysy vielä kärryillä missä kaupunginosassa kukin miehen sukulainen asuu) meitä odotti lämmin vastaanotto. Lämmin, koska tyttöjen serkkupoika oli innokkaasti lämmittänyt takkaa ja lämmin, koska ruoka oli valmiina pöydässä. Useampi tunti siinä meni ja mukavaa oli. Ensimmäistä kertaa tänä jouluna miehen puolen sukua kokoontui yhteen; lapset juoksivat sisällä ja keksivät tekemistä ja aikuiset ehtivät istahtaa alas. Syötiin hyvin, minäkin itseni täysin yllättäen, kun söin kahdesti lohta. Minä joka en kalaa ole koskaan oppinut syömään. Toinen ajatus myös tulvi lämpimänä yli koko kehon: nyt on joulu. Vaikka tässä on huomiselle ajomatka kotiin ja aattona ajomatka Seinäjoelle, niin tässä se nyt on. Joulu.
Minulle joulu syntyy lämmöstä. Pimeydestä ulkona. Kynttilöistä tai muista tunnelmavaloista. Suklaasta. Perinteisistä jouluelokuvista. Perinteistä muutenkin. Tässä se on, eikä missään muualla. Tämä hetki kaiken kiireen keskellä. Taustalta kuuluu mummun ja toisen neidin kikatusta. Toinen neiti istuu sohvalla isin vieressä vaarin kanssa. Minä tulin hoitamaan pakollisia työllisyyteen liittyviä velvollisuuksia ja samalla ajattelin pysähtyä koneelle. Pieneksi hetkeksi. Olen onnellinen.
Työllisyyteni tilanne on ensi vuodeksi turvattu. Olen neljättä vuotta tehnyt sijaisuuksia ja tällä viikolla sain kirjoittaa sopimukseen nimeni. Olen töissä koko ensi vuoden. En muista milloin olisin ollut ihan koko kesän töissä, nyt vielä jo kertyneiden vuosilomapäivieni kanssa. Voin huokaista helpotuksesta.
Yksi asia, mistä olen ollut äärimmäisen kiitollinen viime päivinä on minun ihana mieheni. Totesin tänä aamuna hänelle, että taidan olla rakastunut häneen. Mies kysyi oliko siitä epäilystä? Vastasin ei. En vaan koskaan ole ollut rakastunut keneenkään. Rakastanut olen. Olen jopa luullut olevani rakastunut. Mutta en ole ollut. Ennen kuin nyt. Kaikki ne kamalat kliseet rakkaudesta ja rakastumisesta ovat näyttäytyneet minulle. Näen ne selvästi ja joka ikinen päivä. Mieheni kun on juuri sellainen mies, joka näyttää ihan jatkuvasti tunteensa minulle. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen, että joku (mies) on minusta ihan oikeasti ylpeä (sukulaisia lukuunottamatta). On ylpeä myös itse ollessaan minun kanssani. Minun. Ihana. Mieheni.
 |
| 20.12.2014 Maksamaa, isäni lähettämä kuva. |
