Joulu.
Pääsimme vihdoin Seinäjoelle, hieman aikataulusta myöhässä, noin 12.30. Siitä klo13 perinteiselle jouluaterialle (jonka järjestää vuoro vuosin minun äitini tai tätini), jossa sai onnitella serkun valmistumista sekä kihlautumista kaiken kuulumisien vaihdon lomassa. On se joulu vaan mukavaa aikaa, kun näkee sukua. Ihan liian vähän ja ihan liian harvoin silti!
Syömisten jälkeen kävimme Törnävän hautuumaalla, jonne on haudattu kaksi paappaani, isän äitipuoli eli minun muori sekä kaksi ystävääni. Kuvat eivät riitä kertomaan, kuinka kaunista siellä oli. Päivä oli juuri hämärtymässä ja tuhansia pieniä valoja joka paikassa. En viime vuonna päässyt jouluna hautuumaalle, mutta joka vuosi muuten siellä käyn. Iski yllättäen ikävä, kun vein miehen ja tytöt ensimmäistä kertaa läpi hautakivien ja vastailin pienten ihmisten kysymyksiin haudatuista. Oma ääni sortui siinä vaiheessa, kun pienempi kysyi miksi paappani nimi oli Voitto. Siksi, koska hänen kaksoisveljensä kuoli synnytykseen, niin paapan vanhemmat halusivat nimetä selvinneen Voitoksi. Ikävä. Nämä tytöt eivät ole omiani, mutta niin lähellä omia, kuin ketkään lapset voivat olla, ja heille tällaisten asioiden kertominen oli vaikeaa. Kuolema. Läheisten menetys. Muistot. Ikävä.
Hautuumalta suoraan mökille ja täällä nyt ollaan. Vaarille ja mummulle terveisiä, että tiet oli sulat eikä koko matkalla satanut yhtään mitään. Mies jaksoi ajaa koko matkan, minä ja koululainen ollaan täynnä räkää, yäk Pakkasta on -10,3 ja tämä on todellinen talven ihmemaa!
Nyt odottelemaan tonttua, kyllähän tänään täytyy jotain paketteja avata! Hyvää Joulua kaikille teille, olkaa kilttejä ja olkaa rauha sydämessä, tämä aika on aika hiljentyä ja rauhoittua ja ennen kaikkea nauttia elämästä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti