Arki on vaan parasta. Miehen tytöt (6- ja 4-vuotiaat) tulivat perjantaina koulun ja päiväkodin jälkeen taas viikoksi meille. Perjantaista perjantaihin vaihto toimii meillä hyvin; ei tarvitse sopia tyttöjen äidin kanssa aikatauluista, vaan perjantaisin huolehdimme tytöt kouluun ja päiväkotiin ja tyttöjen äiti hakee heidät sieltä. Ja sama toisinpäin. Arki näillä viikoilla, kun tytöt ovat meidän kanssa, on erilaista monellakin tapaa. On enemmän naurua ja ääntä, tiskejä ja pyykkejä, tarkemmat ruokailu- (kaksin ollessa niistä aina jostain syystä lipsuu...) ja nukkumaanmenoajat, iltaisin katsotaan seuraavan päivän vaatteet ja päivän jälkeen kotivaatteet, puhutaan tytöille tärkeistä asioista ja höpötellään. Tätä on tällaisenaan jatkunut nyt melkein puoli vuotta. Yhteiselon opettelussa on ollut paljon, mutta käsi sydämellä voin onneksi todeta, että kaikki on sujunut hyvin. Tässä meidän perheessä ja parisuhteessa meistä jokainen saa olla juuri sitä mitä on. Pyritään olemaan avoimia kaikessa ja kaikille. Rohkaistaan kaikkia tuomaan julki tunteensa ääneen, oli ne sitten surun, pettymyksen, ilon, onnen tai harmituksen tunteita. Meitä kiukuttaa usein ja sen saa sanoa ääneen. Onnellisuus ja ilo näkyy enemmän tekoina, mutta myös sanoina. Kuulostaa kliseeltä, mutta näin se vaan on. Kuten ystäväni sanoisi, tämä on minun palani kakkua ja oma maa mansikka.
Perjantaina mies tuli jo lounaalle kotiin nuoremman tytön kanssa. Lounaaksi söimme broilerin sisäfilettä ja lohkoperunoita. Aivan maailman helpointa sekä hyvää ruokaa!
Pesin perunat, lohkoin ne ja maustoin öljyllä sekä suolalla ja pippurilla ja sitten uuniin.
Ensin vartti 200 asteessa sitten vartti 250 asteessa.
Kanat on broilerin sisäfileetä ja ne vaan öljyn kautta pannulle.
Niissä oli joku pintamarinadi, enkä maustanut niitä ollenkaan.
Lisänä tomaattia, kurkkua ja salaattia.
Aijettä kun oli hyvää!
Perjantai-ilta meni rattoisasti näin:
Disneyn klassikkopiirretyt ovat minun lapsuuteni kulmakiviä. Joka joulu joku meistä sisaruksista sai uuden klassikkopiirretyn ja sitä katsoimme lahjojen jakamisen ja avaamisen jälkeen. Keräsin niitä vuosia ja taas vuosia, kunnes muutama vuosi takaperin keräilyni sai komean päätöksen. Leijonakuningas tuli vihdoin dvd:lle. Minulla on siis klassikot 1-50 ja niitä on tarkoitus tytöille näyttää perinteeksi aiotun leffaillan merkeissä. Leijonakuningas on siitä myös merkittävä, että lapsuudenajan parhaan ystäväni kanssa olemme katsoneet tämän elokuvan niin monta kertaa, että vuorosanat on edelleen kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen hallussa!
Nyt kun katseet on siirtynyt helteiden jälkeen syksyyn tai ainakin viileisiin ja sateisiin ilmoihin, piti miettiä tyttöjen ulkovaateasioita. Nuoremman kengät jäi pieneksi ja meni kiertoon veljentytölle ja isompi tarvitsi takin ja housut, koska haalari jäi pieneksi sekä unholaan koululaiselta. Molemmat löytyi nätisti Anttilasta hyvällä alennuksella! Jo alennetut tuotteet oli vielä puoleen hintaan! Takki ja housut oli Lotta&Lassi-merkkiset ja nuoremman kengät Vikingit.
Ostosreissulta löytyi myös minulle kukkia. Mieheni on siitä maailman ihanin, että hän huolehtii lähes joka viikko kukkia minulle. Hän kysyikin seurustelun alussa, mitä mieltä olen kukista ja muistan vastanneeni, että ei minulla ole mielipidettä niistä suuntaan tai toiseen. Kukat ovat kauniita, mutta en ole koskaan erityisemmin niitä ostellut (tai kukaan ei ole ostellut niitä minulle). Nyt kun niitä on täällä usein kotia kaunistamassa, toteankin usein pienille tytöille: muistakaa hankkia sitten isona itsellenne mies, joka tuo teille kukkia!
 |
| Hamahelmet |
 |
| Lego Friends (ja mieheni hempeilyä) |
 |
| Plus Plus rakennuspalikat |
Viikonloppuun mahtui myös kyläilyä veljeni luona, jonne toinenkin veli pohjanmaalta oli perheineen saapunut sekä miehen alkava flunssa. Verhotkin ehdin vaihtaa ja virkata yöpöydän päälle pyöreän liinan, mutta niistä postaus ihan erikseen. Täytyy alkaa miettiä tätä sisustusta taas syksyä kohti eli kynttilöitä ja torkkupeittoja enemmän!
Miten teillä meni viikonloppu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti