Jouluaatto. Tässä se nyt on. Suloisena ja odotettuna. Vuoden pimein päivä jolloin on eniten valoa. Toivottavasti teillä jokaisella lukijalla on tänään paljon valoa elämässänne, olkoonkin ne ihmisiä pimeydessä tai kynttilän loistetta.
Tänä aamuna minä heräsin varhain ja yhtenä monista henkilökohtaisista jouluperinteistä minä aion tänäkin vuonna katsoa Yleltä Lumiukko elokuvan. Omistan elokuvan myös dvd:nä, jos jokin vuosi kävisikin niin, että sitä ei telkkarista esitettäisi. Elokuvasta alkaa minun jouluni! Sen ensi-ilta oli Suomen telkkarissa 24.joulukuuta 1983, jolloin minä olin vasta parin kuukauden ikäinen. En muista minkä ikäisenä varhaisimmat muistoni tästä on, mutta joka joulu tämä on katsottu. Siitä on pitänyt viime kädessä isäni - sama kenelle sitten teininä raivosin jos en nähnyt elokuvaa ihan alusta ihan loppuun asti.
(Elokuvan voit katsoa täältä klik!)
Tämän myötä toivotan jokaiselle ihanaa Joulua! Palailen kirjoittelemaan viimeistään ensi vuonna tai sitä ennemmin, joskin nyt välipäivät menee somettamatta, että voi kaksin käsin
A. avata paketit,
B. syödä suklaata,
C. pelata lautapelejä
ja tärkein
D. olla perheen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti