Tältä näytti ensilumi kun se hiljalleen satoi viime viikonloppuna maahan. Lähdimme lauantaina iltakävelylle ja kuvat ovat tästä Jyväskylän keskusta-alueelta. En voi tarpeeksi ihailla, kuinka kaunis tuo valkoinen peite maan yllä on. Kuinka pieni pakkanen saa posket punottamaan. Valkoinen lumi narskuu jalkojen alla. Välillä saa pelätä, että liukastuu. Onneksi vierellä on mies, joka pitää kiinni. Rakastan talvea. Toivon kunnolla lunta ja paukkupakkasia tästä eteenpäin, vaikka uhkaavasti näyttää siltä, että plussalle mennään ja vesikelejä kohti. Näin sen toki kuuluukin mennä, ensilumen. Se tulee ja herättää nukkuvan rakkauden, sulaa hetkeksi pois ja tulee uudelleen entistä vahvempana. Eihän se joulukuu tai joulu ole mitään ilman kunnon lumipenkkoja!
Pieni pilvi pehmoinen, pimpeli-pompeli-pom
Heitti lumihiutaleen, pimpeli-pompeli-pom
Alas maahan lähtemään, aivan aivan yksinään
Pitkä matka maahan on, pimpeli-pompeli-pom
Kuusen latvaan koetti, pimpeli-pompeli-pom
Tarttua se tiukasti, pimpeli-pompeli-pom
Vaan ei pääty matka tää, tuuli eteenpäin sen vei,
pitkä matka maahan on, pimpeli-pompeli-pom
Enempää en tuosta hauskasta lastenlaulusta tähän hätään muistakaan. Mutta saa niitä hiutaleita tänne maahan asti sataa, kyllä minä jaksan odottaa. Onhan niillä pitkä matka leijailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti