Oi perjantai, kuinka sinua odotinkaan...
Eilinen oli töissä oikein tuottelias. Lapsia on keskimäärin vähemmän aina perjantaisin joka mahdollistaa muiden asioiden hoitamisen. Tänä perjantaina me ehdimme yläkertaan siirtyvien aikuisten kesken jutella vähän käytännön asioista. Se on aina helpottavaa, kun lyödään jotain lähes lukkoon, varsinkin nyt, kun minä olen lähtökohtaisesti hyvin huono vastaanottamaan muutoksia ja kun muutto yläkertaan uusiin tiloihin on edessä. Paljon on vielä tehtävää ja käytäntö varmasti opettaa meitä uusien tilojen ja lapsiryhmän kanssa, mutta luottavaisin mielin taas matkassa. Kyllä tästä hyvä tulee! Töiden jälkeen (minulla oli lyhennykset eli lyhyempi päivä, jei) pääsin kotiin ja kiertelin hiukan maailman ihanimmassa pienessä putiikissa. Pienikamari sijaitsee ihan tien toisella puolella ja siellä käydessä jotain pientä tarttuu aina mukaan.. Meillä on mieheni kanssa sändyn yläpuolella kolme taulua, joista yksi on pöllö-aiheinen ja löysin alelaarista eilen samanlaisen! Pikainen mietintä ja ostin sen tyttöjen huoneeseen tulevaa kirjahyllyä varten.
Vuorossa olikin sitten tyttöjen ulkovaatteiden pesu (ja tällä kertaa myös koululaisen housujen parsiminen). Silloin kun tytöt ovat toisessa kodissaan, minä yleensä pesen heidän kaikki vaatteet, hammasharjamukit, käsipyyhkeet, ulkovaatteet tarvittaessa ja lakanat tai ainakin tyynyliinan. Tykkään, että kun he tulevat taas viikon päästä että kaikki on heitä varten valmista!
Arvaatkos mitä sitten tein?
Kyllä, räjäytin tyttöjen vaatekaapin. T sanoikin tämän nähdessään, että joku tykkää ostella tytöille vaatteita... Aika siis inventaarion! Melkoisesti on taas pieniä vaatteita, tällä kertaa molemmilla. Koululainen on venähtänyt pituutta paljonkin ja odottelen nuoremman ensimmäistä kasvupyrähdystä että nuorin saisi alkaa pitämään koululaisen vanhoja pieneksi jääneitä vaatteita. Kevät ja kesä tässä on tulossa, saa alkaa taas pitämään mekkoja ja legginssejä!
Illan viiletessä lähdimme syömään Amarilloon. Minä tykkään enemmän näistä ketjuravintoloista kun taas T tykkää enemmän yksityisistä ravintoloista. Minulla on tässä ehkä se, että jonkinlaisen syömisrajoitteisuuden vuoksi olen tyytyväinen saadessani aina sitä samaa hyväksi havaittua, enkä halua paljoa kokeilla rajojani. Vaikka täytyy se sanoa, että on T saanut minussa sen aikaan, että syön lohta ja isojakin rapuja! Kaksi vuotta sitten en niitä suuhuni laittanut...
Alkuruuaksi oti jättikatkarapuja, pääruuaksi chevreburgerin ja jälkkäriksi mansikka margaritan. Saimme hää- ja joululahjaksi pari lahjakorttia, jotka huoletta nyt käytimme, sitä kaksin kesken vapaa-aikaa kun on kuitenkin niin vähän arjessa, että nämä hetket ovat niitä parisuhteen huoltohetkiä, jolloin ollaan vaan kahden. Melko täydeksi tuo annos veti, kotiin päästyämme menimme melkein heti nukkumaan ja aamulla oltiin 8 jälkeen jo hereillä, meidät tuntien se on jo jotain! Ei IKINÄ herätä niin ajoissa, saati sitten nousta ;)
Tästä lähdetään tapaamaan ensimmäistä kertaa ihan pientä nuppusuuta eli kyläilemään!
Ihanaa lauantaita Sulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti