Me työskentelemme molemmat mieheni kanssa päiväkodissa. Lapset ovat suuri osa meidän päivää, niin töissä kuin arjessa omien tyttöjen kanssa. Tästä syystä me osaamme ja arvostamme todellakin omia työtovereita sekä muita samaan ammattikuntaan kuuluvia. Tiedän itse, kuinka mikään tavara tai syötävä ei ole tarpeellinen saatika aina riittävä siihen kaikkeen, mitä päiväkodin ja koulun henkilökunta tekee meidän tyttöjen- tai kenen tahansa lapsen - vuoksi, mutta näin joulun aikaan (ja keväisin) on aina mukava heitä kuitenkin jotenkin muistaa.
Meillä oli hieman erimielisyyksiä tyttöjen äidin kanssa tästä, että mikä on tarpeellista tai riittävää osoittamaan se arvostus ja kiitollisuus tyttöjen hyvästä hoidosta, mutta me päätimme osoittaa arvostuksemme joulun hengessä näin.
Nämä lahjat lähtevät päiväkotiin. Tyttöjen äiti hoitaa sovitusti koululaisen opettajan lahjan ja me päiväkodin tätien. Meillä tämä lahja oli helppo! Emme ikinä voi olla varmoja siitä, miten päiväkodin tädit vastaanottavat meidän lahjat, tai pitävätkö he ylipäätään Iittalasta tai Aarikasta, jotka pakettiin käärimme. Mutta. Tämä on tärkeä pointti. Me arvostamme heitä. Heidän työtään. Heidän päivittäistä kärsivällisyyttä ja huolenpitoa, mitä he antavat meidän tytölle. Me itse arvostamme ja pidämme kovasti tuollaisista kauniista esineistä. Iittalasta ja Aarikasta. Halusimme antaa lahjaksi jotain sellaista, mistä itsekin kovasti pidämme.
Loppupäivän voidaan olla kukin mitä mieltä tästä tahansa, että onko sopivaa viedä lahjoja, mikä on sopivaa ja eikö pelkkä kiitos riitä. Saahan päiväkodin tädit (ja sedät!) herran jestas jo palkkaakin, tarvitseeko niille suklaarasiaa enempää viedä!? Tämä on meidän asia. Me hoidimme tämän näin. Me haluamme osoittaa arvostuksemme ja kiitollisuutemme näin. Antamalla jotain, mikä on meille tärkeää. Panostaa pikkuisen.
Itse myös lahjoja saaneena voin kertoa, että kaikki muistaminen on ihanaa. On se sitten lapsen piirtämä kortti ja vanhemman sanallinen kiitos arjessa tai joulun alla. Mitään en tarvitse tai väkisin halua. Mutta hei, käsi ylös joka ei omasta työstään halua arvostusta. Kyllähän se tuntuu hemmetin hyvältä, kun joku sanoo kiitos hyvästä työstä. Koska kaikki me teemme tätä osaamisellamme sekä omalla persoonallamme. Lasten kanssa varsinkin, mitään et voi teeskennellä.
