perjantai 7. marraskuuta 2014

Tove 100 juhlamuki ja paljon puhuttu "rillimuki"

Kyllä, inventaario jatkuu ja siksi taas postaus muumeista...

Tänä vuonna Tove Janssonin syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta. Luulin tämän vuoden olevan muumifanien juhlavuosi, mutta toisin kävi. Arabia toi markkinoille Tove 100 juhlamukin, jonka kuvitus perustuu Janssonin kirjoittamaan ja Tove Slotten kuvittamaan Vaaralliseen matkaan (1977). Mukin kuvitus on mielestäni kauttaaltaan täynnä ihania yksityiskohtia ja kuvissa esiintyy myös hahmoja, joita en ole muualla nähnyt (koska en ole nähnyt tätä ko. kirjaa kuvitettuna). Se on väriltään makuuni liian vihreä, mutta koska kirjassa on kyse Juhannuksesta eli tuosta keskikesän ihanasta juhlasta, niin silloinhan kaikki on vehreää ja vihreää ja puhjennut kukkaan. Kaikki on tuoretta ja kaunista. Tämä ihana ajatus siitä tuulenvireestä lämpinämä kesäpäivänä tuo minulle hyvän olon ja fiiliksen tästä mukista (tietäen kyllä, että oikeasti juhannuksena aina sataa ja on kylmä ja villasukkia ei kannata kauas ikinä kantaakaan talvisäilöön).

Tämä juhlamuki sai muumifanit valloilleen. Arabia painoi joka kuudenteen Tove 100 mukiin silmälasit sisäpuolelle, koska tarinassa tarkastellaan elämää uusien silmälasien läpi. Itse ajattelin, että tämän "rillimukin" löytäminen olisi haastavaa, mutta mahdollista. Toisin kävi. Olen koko vuoden aina kaupoissa käydessäni tarkastanut Tove 100 mukit löytämättä niitä kuuluisia silmälaseja. Jossain vaiheessa kyllästyin ja ajattelin, että jos sellainen tulee vastaan niin ihanaa, jos ei niin sitten ei. Mieheni jatkoi ahkerasti kauppojen koluamista kuitenkin, vaikka mitään tulosta siitä ei ole syntynyt. Tämä rillimuki on saanut ihmiset pahalle tuulelle. Ei varmastikaan Tove Jansson ajatellut sitä näin. 

Tänä vuonna on näytetty paljon dokumentteja Toven elämästä ja muumien synnystä ja vaikka hän itsekin oli hyvin kriittinen ja välillä lopen kyllästynyt piirtämään muumeja, en usko, että tämä oli hänen tarkoituksensa. Että ihmiset, nuo ihanat muumifanit, ovat alkaneet kynsin ja hampain tappelemaan mukeista, vertailemaan hintoja ja käymään kauppaa muumeilla. Mitä vanhempi, sitä arvokkaampi. Onko tarra, onko käytetty. Jokainen pilkku ja piste kuvataan ja ne laskee hintaa. Vain priima kelpaa. MITÄH!? Missä mentiin vikaan? Intohimoinen keräily on muuttunut laskelmoivaksi ja ahneeksi keräilyksi. Kirjoitin viikolla postauksen siitä, mitä muumimukit minulle merkitsevät. Tätä se ei merkinnyt. Mukien trokaamista, etsimistä ja löytämistä ja sen myymistä triplahinnoilla tai yli. Tove 100 muki ja erityisesti rillit siellä sisällä, saivat ihmiset tuohtumaan. Ihan aiheesta. Tämä oli mielestäni Arabialta huono veto. Ymmärrän, että jos tehdään kuusi mukia ja niistä yksi on rilli, pitää ensin saada myytyä ne viisi muutakin, ennen kuin voi ottaa kaapista myytäväksi uudet kuusi ja siitä yksi rillimuki. Rillimukit katosivat kuin neula heinäsuopaan! Ne ostettiin heti pois ja jäljelle jäi näitä "tavallisia", "rillittömiä" ja "täysin yhdentekeviä" Tove 100 mukeja. Tove 100 ilman rillejä tuntuu arvottomalta. Ei niitä kukaan osta. Tässä Arabia meni minusta vikaan. Rillimukin löytyminen on verrattavissa siihen kouluaikaiseen traumaan, että tuli aina valituksi viimeisenä. Ne, joiden tutut ja sukulaiset olivat/ovat töissä kaupoissa, joihin rillejä tuli myyntiin, veivät kermat päältä. Me tavalliset, emme nähneet rilleistä vilaustakaan. Meillä on nimittäin työt päivisin, mitkä häiritsivät tätä ramppaamista kaupoissa.

No, en ole katkera. Minulta meni vähän maku, mutta oli tässä jotain hyvääkin. Minä sain vihdoin itseni kanssa rauhan siitä, että otin tarrat pois mukeista, joita olen ahneuksissa säästänyt. Laitoin kaikki käyttöön. Jaon ne ryhmiin, vuodenaikoihin. Arvokkaimmat on paketissa, muut odottavat kiltisti omaa vuoroaan. Nyt on talvimukit. Minä en enää säästele tarroja. Minä ostan mukin ja laitan kaappiin käytettäväksi. Tämä on minun ja perheeni arkea. Meillä on arvokkaat mukit käytössä. Koska ei se muki, vaan se joka siitä saa juoda. Sitä minä rakastan.

Ostin kuitenkin nyt vihdoin ja viimein oman kuuden sarjani. Mieheni alkoi jo puhua, että voitaisiin ostaa kaikki kuusi ja saada rillimukin lisäksi tytöille omat Tove 100 mukit. Pari jäisi jemmaan lahjoiksi tulevaisuuteen. Löysin samaan syssyyn kirpputorilta Tove 100 tarjottimen ja mies mallaili, että tämä tarjotin ja kaksi Tove 100 mukia ovat oikein kiva lahja sitä arvostavalle. Tässä ne sitten ovat. Minun kuusi (yhden ostin jo alkuvuonna ja on ollut siitä lähtien käytössä).



Onhan ne rillit siellä sisällä hauskat, ei sitä voi kieltää. Mutta kaikki tämä kohu ja tuohtuneisuus ja ilottomuus muumeista on vienyt vähän makua koko touhulta. Haluan tähän loppuun kommentoida sitä, että kirjoitan tuon "arjenkaunisnainen" vesileiman noihin muumikuviini. Olen tämän vuoden seurannut aktiivisesti näitä myyntipalstoja, missä muumimukeja myydään. Välillä on tullut vastaan myynti-ilmoituksia kuvalla, jonka joku on tunnistanut omakseen. Huijarit ovat nähneet rakosen päästä osalliseksi tästä muumihulluudesta ja tämän vuoksi minä vesileimaan kuvani. Nämä ovat minun enkä ole niitä myymässä kenellekään, joten jos tällaisen kuvan jossain myynti-ilmoituksessa näet, niin tiedät, että olet joutumassa huijauksen uhriksi. Pitäkää varanne. Tämä on surullista kaikenkaikkiaan kaikille meille keräilijöille, erityisesti meille, jotka keräämme näitä mukeja omaan käyttöön, ihan arjen pieneksi iloksi.

Mukavaa perjantaita! Minä alan pian kokkailemaan Tikka Masala Kanaa ja jälkkäriksi tein jo tummasta suklaasta panna cottaa jälkkäriksi hyytymään! Lisäksi isänpäiväkin on ylihuomenna, saatatte saada siis vaihteeksi ruokapostauksia!