Puhuimme tänään mieheni kanssa siitä, kuinka maailmassa on kateellisuutta ja kateellisia ihmisiä, lähtökohdista riippumatta. Meitä - meidän perhettä - on kritisoitu siitä, että yritämme olla parempia ihmisiä, kuin muut. Yritämme olla jotain parempaa, kun meillä on tietynlaisia tavaroita tai käytämme tietynlaisia astioita. Ymmärrän kyllä, että kirjoittamalla arjestamme julkisesti olen antanut juuri sinulle luvan tutustua arkeemme, luit sitä sitten arvostellen ja halveksuen tai lämpimin ajatuksin. Silti nämä asiat ovat herättäneet minussa paljon ajatuksia. Ensinnäkin, meidän perhe on meille tärkeintä maailmassa. Meidän perheellä viittaan nyt ihan tähän meidän ydinperheeseen sekä minun perheeseeni (vanhemmat, veljet ja veljien lapset) sekä mieheni perheeseen (vanhemmat ja sisko perheineen). Meidän perheeseen ei kuulu kukaan sellainen, joka pahoittaa meidän mieliä. Kirjoitin tästä aiheesta taannoin, kun hyvästelin raskain sydämin minulle joskus läheisen ihmisen. Miten luulet, että antaisin kenenkään minulle tai perheelleni pahaa tahtovan tai tarkoittavan ihmisen olla osana tätä meidän arkea? Oikeassa olet, en annakaan. Osaan sanoa ei ja tehdä stopin silloin, kun on vaan aivan pakko.
Kuka ei haluaisi parasta perheelleen? Se, mikä on kenenkin mielestä parasta, on jokaisen henkilökohtainen asia ja siitä kritisointi tai arvostelu on minusta vain tapa osoittaa kypsymättömyytensä sekä kateellisuutensa. Perhe. Kuului siihen sitten sinä itse tai liuta muita. Oli sinun perheesi sitten läjä ystäviä tai koko suku. Kuka oikeasti ajattelee, että minun perheeni on jotenkin vajavainen, kun toisilla on jotain enemmän. Oli se sitten puoliso, auto, kasa lautapelejä tai lasitettu parveke. Miten se, mitä jollain toisella ihmisellä on enemmän tai vähemmän vaikuttaa siihen, miten sinä nukut. Minä en kertakaikkiaan ymmärrä! Olen luonteeltani sellainen ihminen, että rakastan tavaroita. Pidän kaikesta kauniista, erityisesti käyttöesineiksi suunnitelluista tavaroista. Puhuttiin tänään tuosta kateellisuudesta, ja mies kuvaili minua näin: "Sinä olet terveellä tavalla kateellinen ihminen. Jos näet jotain kaunista kaupassa tai toisella ihmisellä, pyrit aina selvittämään mistä sen saisi kaikista edullisemmin ja hankit sen sitten. Tai vinkkaat joululahjaksi." Usein myös itse teen asioita. Siitä johtuen, minä olen keräillyt monia asioita ja tavaroita talteen. Olen säilyttänyt aarteinani monia asioita, odottaen, että sitten kun minulla on perhe, niin saan jakaa ne heidän kanssaan. Tekeekö se minusta huonon ihmisen? Paremman ihmisen kuin sinä? Tiesitkö, että minä olen säilyttänyt lähes kaikki postikortit, mitä ikinä olen saanut toisilta ihmisiltä. Kaikki seinäkalenterit. Päiväkirjat. Omia lelujani. Satoja erilaisia astioita, mitä olen lahjaksi saanut. Minä kerään asioita. Siksi minulla on niitä niin paljon. Siksi minulla - meillä - on niin paljon, mistä antaa lastenkin valita. Juuri tämän vuoksi minä kerään jo nyt myös tytöille asioita talteen. Heidän omia aarteitaan varhaislapsuudestaan sekä omia piirustuksia tms. sekä ihan oikeita kapioita. Tekeekö se sinusta huonon ihmisen? Sinä, joka et kerää mitään ja joka et yhtään piittaa, missä järjestyksessä tavarasi on. Ei tee. Ainoastaan silloin, jos epäjärjestyksesi on jonkun ihmisen terveydelle haitallista.
Ihmisen arvoa ei määrittele se, mitä hänellä on tai mitä hänellä ei ole. Ihmisen arvon määrittelee hänen tekonsa. Kuinka hän kohtelee itseään, muita ihmisiä, eläimiä tai ympäristöään. Kuinka hän puhuu ihmisille. Ihan yksinkertaisesti: onko hän kohtelias. Tuleeko hän ajoissa. Ystäviään on helppo arvostaa, mutta mites sitten ihmiset lähellä ja kaukana, joista ei yhtään piittaa. Ihmisen arvoa ei määrittele se, millaiset vaatteet hänellä on päällään. En tässä todellakaan puhu kenellekään erityisesti ja voi pojat kun minullakin on tässä petraamista. Olen yhtä kaukana täydellisyydestä, kuin itä on lännestä. Mutta minä yritän. Tehdä omalta osaltani perheelleni sellaisen ympäristön, että he voivat kokea olevansa turvallisia ja onnellisia. En yritä esitellä sinulle minun elämääni minkään vaaleanpunaisen hattaran läpi. Meilläkin suututaan, riidellään ja puhutaan toiselle epäkunnioittavasti. Mutta meillä asioista puhutaan niin paljon, että korkeimman vuorenhuipun jälkeen tulee alamäki, jonka lasken paljon mielummin rakkaitteni kanssa, kuin yksin alas.
Tämä blogi on kirjoitettu minun elämästäni. Jos joku kuuluu läheisesti tai etäisesti minun maailmaani, saatan siitä aiheesta tai hänestä tänne muutaman sanan kirjoittaa. En salaile mitään (tämähän on julkinen blogi!), en edes niitä pettymyksiä, jos joku on minulle tai meidän perheelleni ilkeä. Suutun kuin leijonaemo, jos minun perhettäni vastaan hyökätään enkä ota tänne vastaan ketään, joka ei kunnioita minua tai perhettäni. Tarkoitukseni ei ole pröystäillä asioilla tai tavaroilla, mitä meillä on. Ei kertoa niistä siksi, että sinulle tulisi paha mieli tai että voisit ajatella, että yritämme olla parempia kuin sinä. Lue tarkkaan: tämän blogin tarkoitus ei ole olla yksityinen päiväkirja. Tämä on kirjoitusta arjestamme ihmisille, meidän läheisille ja kaukaisimmillekin ystäville. Tämän tarkoitus on saada minut itseni pysähtymään arjen keskellä huomaamaan ja kirjoittamaan kaikista niistä asioista, mitä näen tai koen. Suosittelen sinullekin. Tämän ansioista minä huomaan, että saan asioita aikaiseksi. Näen tuloksia asioissa, joihin panostamme kotona. Saatan antaa inspiraatiota jollekin joko näiden tekstien muodossa tai jonkun puuhasteluni lomassa. Jos pahoitat mielesi tästä, pyydän että et tänne enää palaa. Jos saat tästä pienintäkään iloa tai valoa niin olet tervetullut minun elämääni. Tätä on sananvapaus.
Tänään minut onnelliseksi tekee nähdä pöydällä nämä: saatiin mieheni kanssa pitkään haaveilemani lamppu lahjaksi. Lamppu on kuvassa oleva Block valaisin, suunnittelijana toimi Harri Koskinen. Block-lamppu koostuu kahdesta valetusta lasitiilestä, joiden väliin lamppu jää. Lampun muoto on hiekkapuhallettu.
Lisäksi tuo muumimuki. Minulla on sellainen jo ennestään, mutta eiilen kuitenkin sain ostaa toisen kappaleen hyvältä ystävältäni, joka luopui muutamista aarteistaan. Muki on Tove Janssonin Stockmannille suunnittelema 1950-luvulla kuvittama muki, jota valmistettiin vuotena 2012, Stockmann 150 Edited Collection. Ostin omani silloin, kun niitä vielä myytiin ja harmikseni ostin vain yhden. Tuo muki on kuvitukseltaan niin erilainen ja täynnä kepeyttä. Se on väreiltään raikas ja erilainen. Olen haaveillut toisesta tuollaisesta mukista jo pitkään, toinen jäisi harvinaisuutensa vuoksi tarroineen säilöön ja toinen tulisi minulle käyttöön. Odotin kaksi vuotta ja nyt sen sain. Kohtuuhinnalla vielä ja tietäen, missä mukia on säilytetty.
Ja ah, tuo minun "hääkimppuni"!! En vieläkään ole tajunnut tätä, olemme naimisissa!!
MUISTA ARVONTA!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti